Itä-Uusimaalaista maaseutua.

Aika rajoilla ollaan, sillä muutaman kilometrin päästä ollaan jo Päijät-Hämeessä. Raitulaa ympäröivä maisema on taattua suomalaista perinnemaalaismaisemaa. Paljon, ajoittain hieman kallioistakin metsää ja peltolaikkuja siellä täällä. Sitä kuuluisaa järveä ei meidän lähiympäristöstä löydy, vaan sen asian ajaa naapurin puolella oleva pieni ja mutainen lampi, kotoisasti kutsuen potero. Aivan, emme ole ihan "ei keskellä mitään", sillä löytyy meiltä naapureita, kilometrin ja puolen kilometrin säteeltä. Sijaitsemme siis virtuaalisen Hevonojan kylässä, joten kyllä täällä muutama asukas löytyy, jopa kartano, mutta sekin on tosin ihan tavallisessa asumuskäytössä. Kunnan keskustaan meiltä ajaa kymmennessä minuutissa ja sinne on matkaa noin 9 km. Lähimpään kaupunkiin ajaa reilussa puolessa tunnissa.

Omaa maata meillä on noin 90 hehtaaria, peltoa 60 metsää 30 hehtaaria. Viljelemme ohraa ja kauraa ja tietenkin nurmea ja heinää lähinnä rehuksi omille eläimille. Muutama hehtaari on aina varattu laidunkäyttöön. Metsä on meille vain lisäelinkeino ja mahdollisuus pitää ja kehittää maastoreittejämme. Pyrimme aina tuottamaan kaikki tarvitsemamme karkearehut eläimille itse, joskus huonon kesän jälkeen ja talven edetessä joudumme ostamaan heinät hevosille muualta.

Päärakennus on 50-luvulla rakennettu keltainen puinen omakotitalo, johon tehtiin pieni laajennus 80- luvulla. Vastapäätä taloa sijaitsee punainen talli- ja navetta rakennus. Alaosan valkoiset rappaukset olivat muotia silloin joskus, ja lähes jokainen kotieläinrakennus kulmakunnilla noudatti samaa kaavaa. Niin myös meidän vanha rakennus. 80-luvulla rakennettu sikala, nykyisin talli, on kokonaan puinen ja punainen. Vain kulmapuut ja ikkunan listat ovat valkoiset. Uuden pihaton alaosa on rakennettu elementeistä, eli harmaasta betonista, mutta ylhäällä on punaista puuta. Katot ovat ruskeanharmaata peltiä.

Tallin vanhinpaan osaan saavutaan suoraan etupihalta pääovista. Se on alkuperäistä navettaa, joka rakennettiin 30-luvun alkupuolella. Nyt se on suunniteltu lähinnä orien puoleksi, sillä kaikkien kolmen karsinan väliseinän kaltereiden tilalla on karsinan muovilankkua. Ei suinkaan kattoon asti mutta riittävän korkeasti. Tila on aika pimeä, joten valaistuksesta on huolehdittu. Uudemassa siivessä saadaan nauttia enemmän luonnonvalosta, sillä ikkunoita on kummallakin puolella rakennusta. Myös tännekkin puolelle on mahdollista majoittaa oreja nurkkakarsinoihin. Karsinat ovat määräykset täyttäviä ja turvekuivitettuja. Jokaisessa karsinassa on ruokakippo, juoma-automaatti sekä suolakivi. Karsinat on tehty muovilankusta ja väliseinissä on kalterit, jotta hevoset voivat pitää kontaktia toisiinsa. Hevoset saavat pääasiassa esikuivattua säilörehua. Käytämme kuivaa heinää lähinnä lehmillä niinsanottuna terveysrehuna.
Väkirehut ja satulahuone ovat samassa tilassa.

Maneesi ja kenttä ovat hiekkapohjaisia ja ne lanataan säännöllisesti sekä pidetään puhtaina lannasta siten, että jokainen oman ratsastuksensa jälkeen siivoaa jälkensä. Maneesi myös suolataan kerran vuodessa. Estekalusto sisältää värikkäitä puomeja, muurin, vesimaton ja laineen, muutaman portin sekä erikoisesteen. Tarhat oat pääasiassa hiekkapohjaisia, lukuun ottamatta kulmatarhaa, sekä metsätarhoja.