Hulivilleri
|
|
suomenpienhevonen, ori
ruunikko, säkä 144cm
syntynyt 10.09.2015, 
täyttänyt 3v 19.05.2016
rekisterinumero VH16-018-1413
(Vili kilpailee porrastetuissa. Katso ominaisuuspisteet rekisteristä.)
ERJ maksimitaso: 5
kasvattanut Jaakko Vettenranta
tuonut Heljävirta
omistaa Anna (VRL-07228)
meriitit: -
|
Hulivilleri on nimestään huolimatta ihastuttava ja rauhallinen tapaus, joka saapui meille vähän rescue-tapauksena. Villerillä oli hyvä ja tavoitteellinen koti, jossa sen kanssa kilpailtiin ahkerasti estekentillä. Omistajaperheelle kuitenkin tuli avioero, ja Viltsu jäi perheen isän kanssa tilalle asumaan. Isäntä huolehti ensin orista hyvin, mutta lopulta hän alkoi viettämään pitkiä viikonloppuja muualla, ja Villeri saattoi seistä monta päivää yksin karsinassaan. Tilan naapuri huomasi onneksi asian ja teki hevosesta ilmoituksen. Kaikki kääntyi hyvin ja orin omistaja luopui mielellään hevosestaan.
Kun kuulin Villerin tapauksen, otin saman tien yhteyttä orin myyjään. Lupasin sille väliaikaisen paikan meiltä Heljävirrasta, jossa se saisi etsiä uutta kotia hevoskavereiden kanssa. Kävi nopeasti ilmi, että vaikka ori oli melko huonossa ja lihaksettomassa kunnossa, oli sillä selvästi mielenkiintoa esteille sekä jopa kouluratsastukseen. Hiljaa päivä kerrallaan edetään ja katsotaan, millainen ratsu orista kehkeytyy!
© Siguri
Vaikka Vili on kokenut karmivia aikoja elämässään, se ei ole silti menettänyt luottamustaan ihmisiin. Ostaessani oriin Heljävirrasta ja kuullesani sen menneisyydestä, en aluksi uskonut sitä todeksi.
Vili oli jo siihen mennessä saanut hyvää hoitoa ja lihonut jo jonkin verran. Sen karva oli kiiltävä kun se tuli uteliaasti korvat hörössä muiden oriiden kanssa portille tervehtimään. Vähän lihakseton se vielä
oli, mutta lihasmassa tulisi takaisin vain ajan ja monipuolisen treenin avulla.
Vili on sympaattinen pieni ja kiltti ori. Se ei pidä paljoa meteliä itsestään, mutta kyllä siitäkin löytyy niitä orimaisia piirteitä tietyissä tilanteissa. Muistona menneisyydestä, se hätääntyy, jos joutuu
jäämään kokonaan yksin. Vili on hoitotoimenpiteissä rauhallinen, eikä turhia
temppuile. Ainoastaan jaloistaan se on hieman herkkä, jolloin niitä harjatessa liian kovakouraisesti se heittäytyä levottomaksi. Oriilla oli märässä karsinassa seisomisen johdosta pahat rivit kaikissa
jaloissaan, ja kipu on jäänyt sille muistiin. Varustettaessa se on nätisti, mitä nyt saattaa välillä olla kärsimätön.
Vili on hyvin koulutettu hevonen, jolta löytyy hyvä työmotivaatio. Ratsastajaltaan ori vaatii vakaata ja pehmeää kättä, sekä puristamattomia pohjeapuja, sillä muutoin hevosesta tulee kovin jännittynyt.
Askellajeista laukka on ehdottomasti Vilin parhain. Se on pyörivää ja helposti säädeltävissä. Jos Vili on mukava kouluratsu, niin se syttyy vasta esteillä. Oriilla on hieno hyppytekniikka, eikä se juurikaan
katsele millaisen hökötyksen yli hyppää. Se on tarkka jaloistaan, joten hypyt ovat usein ilmavia. Välillä ori saattaa innostuessaan loikkia myös esteiden välillä omia villityksiään.
Vili maastoilee mieluusti kaverin kanssa. Yksin se on haastavampi ja säikympi. Lastataukseen kannattaa ottaa hyvin aikaa ja malttia, sillä ahtaaseen ja hämärään koppiin mentäessä, ori haluaa ensiksi vähän
miettiä asiaa.
Sukuselvitys
i. Hunsvotti evm
|
ii. Hurlumhei evm
|
iii. Hurra evm
|
iie. Taika-Alli evm
|
ie. Viimatar evm
|
iei. Vintiö evm
|
iee. Kuuratar evm
|
| e. Wilmiira evm |
ei. Knuutin Elmerievm
|
eii. Eri-Elvis evm
|
eie. Knuutin Kukka evm
|
ee. Wilminka evm
|
eei. Pehtoori evm
|
eee. Wiljonkaevm
|
Näyttelytulokset PKK
00.00.0000 paikka, luokka; serti, tuomari
Päiväkirja
25.12.2015 Joulupäivän maastoretki
Joulupäivän aamu valkeni kirkkaana ja pikku pakkanen nipisteli poskia. Onneksi lunta oli satanut vihdoin ja viimein ja maisema näytti nyt ihanan jouluiselta. Olin heittänyt kaikki hevoset jo aiemmin tarhaan ja hain nyt maastoretkelle lähtevien hevoset sisälle.
Retkelle lähtevät olivatkin jo saapuneet paikalle ja hoidimme hevoset kuntoon. Ajattelin mennä ilman satulaa ja minun oli aivan pakko pistää Hennille punaiset pintelit. Oman kypärän päälle pistin tonttulakin. Pihalla nousimme ratsaille ja lähdimme liikkeelle.
Aurinko alkoi nousta ja valaisi taivaltamme. Lumi narskui kavioiden alla. Hevoset pärskivät ja ratsastajat jutustelivat. Metsätiellä oli ihanan rauhalllista ja lumiset puut seisoivat ihan hiljaa.
Oma ratsuni alkoi hieman jo kuumua parin reippaan ravipätkän jälkeen. Onneksi edessämme avautui pitkä suora jonka päästimme reipasta laukkaa. Henni hyppeli kuin aropupu välillä väistäen tienreunoilla näkyviä "mörköjä". Vilkaisin taakse päin ja katsoin että letka oli vielä kasassa. Ratsastajien kasvoilla oli riemukas hymy.
Kaksi tuntia meni kuin siivillä. Hevoset höyrysivät ja olivat hienoisessa huurussa pakkasesta johtuen ja ratsastajillakin oli punaa poskissa. Olimme vetäneet vielä reippaita ravi- ja laukkapätkiä, mutta olimme kaikki nyt selvinneet takaisin tallin pihaan.
Riisuimme hevoset, loimitimme ne ja veimme ne karsinaan kuivahtamaan ja syömään heiniään ja jouluomenoitaan. Me ihmisiset kävimme myöskin herkkupöytään ja söimme puuroa, pipareita, suklaata ja torttuja niin paljon kuin napa veti. Lopuksi toivotin kaikille vielä rauhallista joulua.
ULKOASUN © Raitula | KUVIEN © Anna | Hulivilleri on virtuaalihevonen!
|
