• etusivu
  • esittely
  • hevoset
  • toiminta


  • © Ritva Väänänen - please do not copy!

    päivitetty 10.2.13
    Raitula on virtuaalitalli
    ulkoasun © Raitula




    Hiskias Hallavaharja

    suomenpienhevonen, ori
    vaaleanpunarautias, säkä 147cm
    syntynyt 04.03.2014,
    täyttänyt 3v 13.11.2014
    ko; Va B, re; 90cm
    rekisterinumero VH15-018-1056
    (Hiski kilpailee porrastetuissa. Katso ominaisuuspisteet rekisteristä.)
    KRJ maksimitaso: 5


    kasvattanut Hanna-Maija Anttila
    omistaa Anna (VRL-07228)

    meriitit: VIP MVA Fn, KTK-II, SLA-II

    Kuvagalleria


    Hiskias Hallavaharja on pirteä suomenhevosori ja tukkajumala, joka hurmaa niin luonteeltaan kuin ulkonäöltäänkin. Vielä ori puhkuu nuoruuden intoa, ja sillä onkin sopivasti pilkettä silmäkulmassa. Pohjimmiltaan Hiski on oikein hyvätapainen, kunnioittaa ihmistä ja on kiltti niille jotka ovat sille kilttejä. Siitä löytyy myös ripaus omapäisyyttä ja rämäpäätä. Hiski on itsenäinen ja johtajatyyppiä, ja ääntä siitä lähtee vähintään kahden hevosen edestä tarvittaessa.

    Hoitaessa Hiski osaa käyttäytyä ja nauttii harjauksesta. Sitä saa harjata jopa hieman ronskimallakin otteella, eikä ori ole moksiskaan. Kavioiden nosto käy leikiten, ei tarvitse kuin kumartua, niin siellä on jo jalka valmiiksi ylhäällä. Kaikki muutkin huomionosoitukset se ottaa ilolla vastaan sillä Hiski pitää siitä, että se saa olla huomion keskipisteenä. Joskus Hiskin tylsistyttyä harjapakin harjat saavat kyytiä, kun ori päättää heittää ne ympäri karsinaansa. Ja vaikka pakki olisi kiinni, niin se ei estä sen pyörittämistä turpeeseen. Vaikka muuten Hiski tykkää läträtä vedessä niin pesukarsinan eteen sen täytyy aina jumahtaa hetkeksi "onko ihan pakko?" ilmeellä. Tämä johtunee siitä, että varsana Hiskille kävi pieni onnettomuus vesiletkujen kanssa, ja siitä asti se on vieroksunut niitä. Pienellä suostuttelulla se kuitenkin suostuu tulemaan pestäväksi, vaikkakin pitää tiiviisti silmällä niitä kammottavia letkuja. Taluttaessa ori tutkailee valppaasti ympäristöään ja kiljaisee aina kimakan möreän huudahduksen muille hevosille. Tammojen läheisyydessä täytyy aina vähän tanssahdella ja hörähdellä, mutta aina se pysyy siinä taluttajan vierellä. Töihin Hiskii lähtee varsin mielellään, joten kuolaimet menevät suuhun helposti, eikä satulointikaan tuota ongelmaa.

    Ratsastaessa Hiski on näyttävä, mutta mikään automaatti se ei ole, eikä anna mitään ilmaiseksi. Sitä täytyy todella ratsastaa, jotta hevosesta saa esiin sen parhaat puolet. Hiski on herkkä ratsastaa, mikä on toisaalta hyvä asia, toisaalta taas huonon päivän sattuessa huono. Silloin kun Hiskiä jaksaa kiinnostaa kaikki muu paitsi työnteko, herne menee nopeasti nenään ja välillä lentää takapää, välillä ilmaan nousee etupää. Onneksi näitä känkkäränkkäpäiviä esiintyy vain harvoin ja ori työskentelee mielellään. Hiskiä on kevyt ratsastaa, se ei paina ohjille ja ja omaa moottoria löytyy. Orin askellajit ovat puhtaat ja elastiset. Käynti on tarmokasta ja tahdikasta, ravi lennokasta ja tarmokasta ja vaikka laukka on luonnostaan melko suurta ja hyvin pyörivää, sen saa koottua hyvinkin lyhyeksi. Hiski on hyvin oppivainen niin hyvässä kuin pahassakin. Hiski osoittautuu myös hyväksi hyppääjäksi. Se on ketterä ja nopea. Vauhtia on tosin välillä turhankin paljon kun ori pääsee kuumenemaan liikaakin. Tällöin puomit kolisevat helposti alas, kun ori ylittää esteet matalalennossa. Mutta kun ori on rauhallinen ja keskittyy, se on hyvinkin tarkka jaloistaan ja hyppää ilmavia hyppyjä. Joitakin erikoisen näköisiä esteitä Hiskii jää tuijottelemaan ja tällöin se jää helposti pohkeen taakse. Jos ratsastaja ei ole hereillä, sen on helppo huristaa esteen ohi tai pysähtyä sen eteen. Päättäväisesti ratsastamalla Hiski hyppää mitä vain. Maastolenkit ovat mukavia orin kanssa. Se on liikennevarma, mitä nyt luonnon omat otukset, kuten ryskyen lentoon lähtevä metsäkana, aiheuttavat välillä säpsyilyjä. Ori kuitenkin rauhoittuu nopeasti eikä hötkyile enempää.

    Kilpailupaikalla Hiski on aluksi tarkkaavainen ja valpas. Niin paljon uusia hevosia ja ihmisiä, hyörinää siellä täällä. Ori kuitenkin käyttäytyy mallikaasti, eikä ala tekemään saapumisestaan showta. Hurri tarvitsee melko pitkän veryttelyajan, jotta sen saa toimimaan, unohtamaan hälisevän ympäristön ja keskittymään työskentelyyn. Hyvän veryttelyn tuloksena Hurri keskittyy täysillä suoritukseensa ja on kuuliainen. Ori käyttäytyy matkustaessa oikein hyvin, eikä turhia panikoi lastauksen kanssa. Se menee traileriin taluttajan perässä mitään kyselemättä ja matkustaa rauhallisesti. Trailerista pois tulo on nopeaa, mutta hallittua.



    KTK-II palkittu PKK:n 57. kantakirjatilaisuudessa pienhevossuunnalle 15.12.2015
    21+18+17 = 74,7%
    - Rotuleima hyvä, skp-leima erinomainen. Hyvä etuosa. Rodulle tyypillinen pää. Vahva, lyhyehkö kaula . Säkäluu olematon. Lyhyt runko, suppea ylälinja. Pitkähköt jalat. Turvonneet ruunurajat tj. Kaunis eläväinen tekniikka, jolla hevosesta on saatu lihaksikas ja persoonallinen.

    SLA-II palkittu syyskuun laatuarvostelussa 20.09.2015
    12 (2-4-3-3) + 18 + 19 + 20 + 10 = 79 p.
    - Aavistuksen ruunamainen, heikko pienhevosleima. Hyvänmuotoinen ylös asettunut kaula, lyhyt selkä, pyöreä lautanen. Hyvät etuset, käyrät kintereet, takasissa lyhyehköt pystyhköt vuohiset. Kaunis väritysjälki erityisesti etuosassa.

    III-palkinto virtuaalisten suomenratsujen rotunäyttelyssä 15.01.2017

    Sukuselvitys

    i.Hämäys evm
    ii. Hämminki evm
      iii. Himmelievm
      iie. Tytti evm
      ie. Liljan Juulia evm
     iei. Kompleksi evm
     iee. Lilja evm
     e. Napina evm   ei. Kapina evm
      eii. Samueelievm
     eie. Humuna evm
     ee. Aino-Vieno evm
     eei. Usvan Taisto evm
      eee. Unelma evm

    Hurrin isä, Hämäys, on upea, vaaleanpunarautias 148cm korkea ori. Se on koulupainotteinen ja kilpailee helpon A:n tasoisia luokkia. Luonteeltaan Hämäys on orimainen, eikä kenen tahansa käsiteltävissä. Ratsastaessa se on kuitenkin kuin toinen hevonen, nöyrä ja kuuliainen. Sen askellajit ovat puhtaat ja energiset, ja varsinkin upea ravi on saanut kehuja. Menestystä kilpailuista on tullut kiitettävästi, mutta jalostuksessa Hämäystä ei ole paljoa käytetty. Ori on saanut näyttelykehässä tuomareilta hyviä arvosanoja rakenteestaan.

    Isänisä, Hämminki on 143 cm korkea rautias ori, joka kilpaili niin rataesteitä kuin kouluakin, tosin tuloksia on enemmän kouluratsastuksen parissa kertynyt. Hämminki osaa vaativan B:n asioita ja hyppää 90 cm. Melko paljon jalostuksessa käytetty ori on luonteeltaan kiltti, mutta orimaisia piirteitäkin löytyy. Hämminki on peloton, ja itsenäinen hevonen, joka ei paljon muista oreista välitä. Ratsastaessa se oli melko haastava, mutta taitava ratsastaja sai esiin Hämmingin parhaat puolet.

    Isänemä, Liljan Juulia, on tummanpunarautias tähtipää tamma. Säkäkorkeutta rouvalle on kertynyt 150 senttimetriä. Se menestyi hyvin kouluradoilla saavuttaen monia suuria voittoja. Luonteeltaan Liljan Juulia on tammamainen tuittupää, jolla on vahva oma tahto. Se on kuitenkin kiltti ja ihmisrakas. Ratsastaessa se oli ailahtelevainen, ratsastettavuus riippui paljon siitä minkälainen päivä tammalla sattui olemaan. Liljan Juulia on tehnyt viisi varsaa, jotka ovat menestyneet hyvin kilpakentillä.

    Isänisänisä, Himmeli, oli todellinen monitoimihevonen. Vaaleanpunarautias ori aloitti uransa ravihevosena, mutta siirtyi siitä nopeasti ratsun hommiin, missä viihtyi parhaiten. Himmeli kilpaili niin rataesteitä, koulua kuin kenttääkin hyvin tuloksin. Ajettiinpa sillä vielä valjakkoakin vanhemmassa iässä. Luonteeltaan se oli mitä ihanin ja kaikkien kaveri. 149 cm korkea Himmeli eli pitkän ja tapahtumarikkaan elämän ja kuoli vasta 34- vuotiaana.

    Isänisänemä, Tytti, oli kaunis ja siro musta tamma, joka kilpaili hiukan kouluratsastuksen helpoissa luokissa. Tammaa käytettiin kuitenkin pääsääntöisesti jalostukseen, joten suuren osan elämästään se vietti siitostammana. Säkäkorkeudeltaan vain 142 senttimertiä oleva tamma oli luonteeltaan lempeä ja ystävällinen, ja vaati aina seuraa itselleen. Kykyjä Tytillä olisi ollut vaikka mihin, mutta se sai viettää leppoisaa elämää harrasteratsuna ja näyttelykehiä kiertäen. Tytti on saanut yhteensä kahdeksan hienoa varsaa.

    Isänemänisä, Kompleksi, oli 155 cm korkea rautias ori, joka kilpaili vain kouluratsastuksen parissa. Kompleksi oli erittäin näyttävä hevonen, tuuheine, hopeaan vivahtavine jouhineen ja upeine liikkeineen. Lihaksikas ori menestyi hyvin kilpakentillä ja siitoksessa sitä käytettiin melko ahkerasti. Se on jättänyt monia hyviä kouluhevosia. Luonteeltaan Kompleksi oli tyypillinen ori, mutta myös hyvin ihmisrakas. Näyttelyissä se oli saanut kehuja hyvistä jalka-asennoista ja tyypistä. Upean orin elämä sai surullisen lopun kun se jouduttiin lopettamaan ähkyn takia vain 19- vuotiaana.

    Isänemänemä, Lilja, punarautias 152 cm korkea tamma oli myös kovan tason kilpahevonen, ja kiersi kilpailuissa ympäri Suomen. Lilja kilpaili paljon esteratsastuksen parissa, ja hyppäsikin kevyesti jopa metrin ratoja. Se starttasi myös joitakin helppoja koululuokkia, mutta liikkeet eivät riittäneet vaativimmille luokille. Liljan vahvuutena oli erittäin hyvä ja voimakas laukka. Tämä aina vähän hapan tamma oli johtajatyyppiä, ja kuritti armotta alempiarvoisiaan. Liljan Juulia jäi tamman ainoaksi jälkeläiseksi.


    Hurrin emä, Napina, on kaunis tummanrautias tamma, joka kilpailee kouluratsastuksessa vaativan B:n luokkia. Muutamissa rataestekilpailuissakin se on käynyt, mutta silti se on selvästi koulupainotteinen. Napina on melko pienikokoinen, noin 145 cm säkäkorkeudeltaan. Luonteeltaan se on melko herkkä, mutta kuuliainen ratsastettava ja se yrittää aina parhaansa mukaan miellyttää ratsastajaa. Äkkinäisistä ja yllättävistä tilanteista Napina ei pidä, vaan stressaantuu niistä helposti.

    Emänisä, Kapina, ei nimestään huolimatta ole yhtään uppiniskainen tai vastaanhangoitteleva, vaan hyvinkin helppo. Ori on melkeinpä enemmän ruunamainen kuin orimainen luonteeltaan, vaan ei ulkonäöltään. Kapina on kauniin tummanpunarautias 150 senttinen hevonen varustettuna neljällä sukalla ja leveällä läsillä. Se on kevyt rakenteinen, mutta ei juoksijatyyppinen. Ori oli taidoiltaan helpon A:n luokkaa ja niittikin menestystä niistä luokista. Kilpaili se myös vähän rataestesteitä kuin kenttääkin.

    Emänemä, Aino-Vieno, oli suuri lupaus kouluradoille. Menestyneestä koulupainotteisesta suvusta oleva vaaleanrautias tamma näytti lupaavalta ja teki hyviä tuloksia jo neljä vuotiaana. Valitettavasti onnettomuus katkaisi Aino-Vienon kilparatsu-uran jo seitsemän vuotiaana. Tamma siirtyi siitoskäyttöön, periyttämään lahjojaan jälkipolville. Luonteeltaan se on hyvin pirteä ja utelias ja erittäin sosiaalinen. Käyntimaastot ovat tamman kanssa turvallista mennä jopa yksinkin, sillä Aino-Vieno on täysin liikennevarma.

    Emänisänisä, Samueeli, kilpaili lähinnä kenttäratsastuksen parissa, mutta hyviä tuloksia kouluradoiltakin löytyy. Kaunis, 156 cm korkea ruunikko suomenhevosori oli luonteeltaan hieman oikullinen ja ilkikurinen, muttei pohjimmiltaan ilkeä. Näyttelyistä Samueeli kahmi itselleen hyviä arvosanoja, ja se oli suosittu siitoshevonen. Jo varsana se oli monesti näyttelyiden paras varsa. Ratsastaessa Samueeli ei ollut se helpoin, mutta se oli rohkea ja sisukas, eikä pelännyt oikeastaan mitään.

    Emänisänemä Humuna, punarautias tuittupää tamma oli vaikea maastakäsiteltävä. Melko tuntematon tamma kilpaili satunnaisesti helpoissa luokissa niin koulu- kuin esteratsastuksessa, mutta menestys ei ollut kummoinen. Suuret valkoiset merkit omistava Humuna ei pitänyt ihmisistä, eikä oikein muistakaan hevosista, vaan viihtyi hyvin omissa oloissaan, paria hevosystävää lukuunottamatta. Varsojaan kohtaan se oli kuitenkin hyvin huolehtivainen ja jopa ylisuojeleva.

    Emänemänisä, Usvan Taisto, kouluratojen legenda, oli miltei voittamaton kilpaurallaan. Vaaleanpunarautias ori niitti mainetta ja kunniaa ympäri Suomen. Komea Usvan Taisto polveutuu tuntemattomammasta mutta menestyneestä koulupainotteisesta suvusta, jossa monet ovat yltäneet hyviin suorituksiin. Luonteeltaan ori oli hyvin kultainen ja lempeä ihmisiä kohtaan, mutta toisia oreja se ei sietänyt lainkaan. Ratsastaessa erittäin tottelevainen ja kuuliainen ori oli tunnettu paitsi saavutuksistaan, myös laadukkaista jälkeläisistään.

    Emänemänemä, Unelma, oli sporttisen näköinen, melko pienikokoinen rautias tamma, joka teki hienon uran kenttäratsuna. Unelma oli päättäväinen ja itsepäinen tamma, joka teki tasan mitä halusi. Ratsastaessa täytyi olla napakkana, jotta itsepäisestä aasista sai esiin kenttäratojen kuningattaren. Unelma oli varsin mukavuudenhaluinen ja yritti päästä työnteosta niin vähällä kuin pystyi. Tamma oli hyvin varmajalkainen, mikä oli sen vahvuus maastoradoilla

    Jälkeläiset

    15.12.2014 tamma Kuuramaan Liinaharja SV-III ( e. Paronimäen Tuliharja)
    04.02.2016 ori Raitulan Hallava FF, Fn, KTK-III ( e. Hallamaaria)
    06.02.2016 ori Kuolon Hallayö ( e. Hallansuru)
    6.10.2016 tamma Raitulan Hallavahenki ( e. Henkien Kätkemä)
    21.05.2017 ori Herkko Harmasharja ( e. Hallamaaria)
    26.06.2017 ori Kielokummun Kapteeni ( e. Adalmiina P)

    Näyttelytulokset PKK

    26.07.2015 Seitikki, Rakenne: Suomenhevosoriit; EO-sert, tuom. Aksu
    08.11.2015 Sadehelmen Suomenhevoset, Rakenne: Suomenhevosoriit; LKV, BIS1, KTK-sert, tuom. Kics
    15.10.2015 Virmaveden Hevostila, Rakenne: Suomenhevosoriit; LKV EO-sert, BIS3, tuom. Anne
    16.01.2016 Sadehelmen Suomenhevoset, Rakenne: Suomenhevosoriit; EO-sert, tuom. Viiru
    25.02.2016 Heljänkosken tila, Rakenne: Suomenpienhevosorit; LKV, BIS3, KTK-sert, tuom. Lynn

    Näyttelytulokset VSN

    18.10.2015 Nidavellir, Rakenne: piirretyt kylmäveriset; SW5 (39,5p.), tuom. taffel
    01.02.2016 Kuolemanpaikka, Rakenne: piirretyt hevosorit; RCH (38,5p.), tuom. dookie

    Päiväkirja

    18.9.2016 kouluvalmennus, valmentajana Alisa

    Kun pääsin paikalle Raitulan kentälle, niin Anna oli jo saanut tehtyä alkuverryttelyt Hiskin kanssa. Ori vaikutti energiseltä ja käveli tarmokkaasti. Ryhdyttiin sitten hommiin ja aluksi ratsukko sai tehdä avo- sekä sulkuharjoitusta käynnissä. Pitkille sivuille annoin ohjeeksi ratsastaa voltilta ensin sulkua, joka vaihtui keskellä sivua avoksi ja loppuun vielä toinen voltti. Suunta vaihtui aina pituushalkaisijan kautta. Hiski otti aluksi vähän sellaisen asenteen päälle, että työnteko ei jaksanut kiinnostaa. Ori viskoi hieman päätään ja otti se jopa kerran kunnolla herneen nenäänsä päättäen yrittää lähteä pois Annan avuilta pukin kera. Jatkoimme kuitenkin vain sinnikkäästi, ohjeistin Annaa olemaan oikein selkeä avuilla sekä liikuttamaan paljon kuolainta ja onneksi kerta kerralta ori tuli paremmin kuulolle.
    Toiseen suuntaan tehtävä näytti luonnistuvan heti paremmin ja ratsukko sai jatkaa ravissa. Hiskiä ei tarvinnut kahta kertaa käskeä kun ori jo ponnisti lennokkaaseen raviin. Vauhti oli aluksi turhan kova, joten Anna sai hetken aikaa tehdä kunnolla pidätteitä, jotta raviin löytyisi hillitty ja tahdikas rytmi. Kun se löytyi, näytti ratsukon meno oikein sujuvalta ja ori toimi letkeästi pienin avuin. Hevonen pysyi nyt jo tasaisesti sopivassa muodossa, takajalat olisivat saaneet olla vielä hieman ponnekkaammin mukana. Seuraavaksi tehtävänä oli lisätty ravi aina H-B lävistäjällä, päädystä käynnin kautta laukka, laukkavoltti ja jälleen lävistäjälle jossa keskellä vaihto. Ratsukolta onnistui lisäykset oikein näyttävästi, Hiski lähti vahvasti takaa eteen ja minä pääsin välillä vain katselemaan menoa. Anna sai myös koottua ravin hyvin takaisin ja lisäysten myötä ravi vaikutti olevan muutenkin paremmin paketissa.

    Käyntiinsiirtymiset olivat levollisia, mutta laukannostot taas ajoittain hieman hätäisiä. Laukka jatkui aina upean näköisesti, Hiski toimi edelleen energisenä pakettina eikä vaihdotkaan juurikaan tuottaneet ongelmaa. Keskityimme siis eniten nostoihin niin, että muoto pysyisi tasaisena ja meno siistinä. Neuvoin Annaa rentoutumaan enemmän lantiosta ja tunnustelemaan oikein kunnolla ratsunsa askelia, jotta nostoille löytyisi juuri se oikea aika. Nostot alkoivatkin onnistumaan nätisti ja pian oli suunnanvaihdon aika. Toiseen kierrokseen lisäykset olivat aivan yhtä näyttäviä ja laukka elastista, mutta vaihto oli hieman vaikeampi näin päin. Hiski pyrki ottamaan vielä yhden askeleen käskyn jälkeen. Tosin, tämäkin asia saatiin nopeasti korjattua kun Anna oli vain vielä nopeampi apujen kanssa.
    Ratsukko sai tulla lävistäjän muutaman kerran keskilaukassa. Kuten olin arvellutkin, myös keskilaukka sujui mahtavasti ja Hiskistä löytyi juuri sopivasti tarmokkuutta. Lopuksi Anna ravasi vielä kahdeksikolla, tehden satunnaisesti temmonmuutoksia. Hiski vaikutti olevan täysin avuilla ja ratsastus näytti vaivattomalta. Päätin vielä harjoittaa vähän pysähdyksiä sekä peruutuksia I:hin. Ensimmäisellä kerralla ori oli lähdössä pohkeesta eteenpäin, ennen kun Anna vahvisti painetta suussa ja tämän jälkeen peruutuksetkin onnistuivat. Annan täytyi keskittyä kunnolla suoruuteen ja siihen, että myös hellittäisi kädellä. Sitten jätimme vielä kaiken erikoisemman pois ja ratsukko sai vain ravailla letkeästi kahdeksikolla. Annoin annalle ohjeeksi eteen-alas ratsastuksen ja kunhan ratsastaja vain pysyi edelleen ryhdissä ja piti ohjissa tuntuman, niin sujui oikein mallikkaasti. Ori venytti kaulaansa alas, lähtemättä kuitenkaan avuilta pois. Vaikka ensin Hiski vaikuttikin olevan eri mieltä työnteosta, niin pian Anna sai sen kuitenkin jo keskittymään apuihinsa ja kaikenkaikkiaan sanoisin valmennuksen menneen oikein hyvin!


    2.3.2016 Kuulumisia

    Hiskin aktiivinen kilpaura on jo loppusuoralla. Hevonen on toiminut loistavasti ilman loukkaantumisia ja se on aina ollut pirteänä lähdössä kilpailupaikalle. Vaikka aluksi ne jännittivät ja stressasivat oria hirmuisesti, Hiski on aikustunut ja oppinut ottamaan kilpailutilanteet rutiinilla. Oikeastaan se jo nykyään nauttii päästessään välillä väläyttelemään showmies- temppujaan paikan toisille hevosille. Kävimme myös kantakirjaustilaisuudessa pokkaamassa II-palkinnon. Omistaja on kyllä hirmuisen ylpeä! Ja jotta tulevaisuudessa päästäisiin laatuarvosteluissa käymään, tarjosin Hiskiä ulkopuolisille tammoille. Ori saikin vieraakseen kolme morsianta ja tuloksena Hiski on nyt isäpappa kahdelle orivarsalle ja kolmatta vauvaa odotetaan syntyväksi. Nyt tämä eloveenapoikani on pärjännyt näyttelykehässä sen verran mallikaasti että voin pistää anomuksen VIP MVA- ja Fn- arvonimistä postiin!
    Ihana aurinkoinen maaliskuun alku ja kimmeltävät lumihanget oikein kutsuivat maastoretkelle ja vedimme Hiskin kanssa semmoisen puolentoistatunnin maastoretken hankilaukkoja unohtamatta. Pojalla alkaa olla jo kevättä rinnassa, sen verran railakasta menoa pellolla oli ja kuski tyytyi vain keskittymään selässä pysymiseen.


    26.9.2015 Lauantai-hyppelöt

    Tiivis treenaus on hyvä pitää monipuolisena, jotta homma ei ala tuntua hevosesta liian puuduttavalta. Siispä näin aurinkoisen lauantain kunniaksi rakensin ulkokentälle muutaman esteen esteradan. Hain hiskin tarhastaan ja pistin sen käytävälle kiinni harjauksen ajaksi. Ori tapansa mukaan koitti hamuta taskuistani jotakin hyvää, mutta lopetti sen kun vähän komensin. Kentällä nousin selkään ja nautin alkukäynneissä tästä ihanasta aurinkoisesta ja vielä suht lämpimästä syyssäästä. Hiski vilkuili kiinnostuneesti kyhäämääni esterataa. Alkuveryttelyksi ravasin ympäri kenttää tehden ympyröitä ja voltteja sekä temmonvaihteluita. Ori totteli nöyrästi ja tuli hyvin kuulolle. Muutama laukan nosto, ja sitten mukaan pikku ristikko. Hiski pomppasi sen yli liioitellun reilusti ja olin itse selässä vähän hätää kärsimässä. Naurahdin itsekseni, hölmö, hassu hevoseni. Toistin ristikkoa vielä muutamaan kertaan myös toisessa suunnassa. Hiski oli täpinöissään ja silminnähden hyppääminen oli siitä kivaa. Sarja esteellä väli meinasi aina jäädä vähän ahtaaksi mutta kunnon puolipidätteillä sain laukkaa lyhennettyä sen verran että pääsimme suorittamaan tehtävä sujuvasti.
    Okserin olin nostanut 80 cm ja lähestyin sitä melko huolettomasti. En ratsastanut jalalla tarpeeksi terävästi, joten Hiski päättikin olla hyppäämättä. No, en ollut varautunut tähän vaihtoehtoon, joten muksahdin sitten alas esteen juureen. Hiski jäi kiltisti eteeni seisomaan ja vain pörisi ihmeissään kun ratsastaja vain nauroi rähmälteen maassa. Ei mitään ,takaisin selkään ja uusi yritys. Tällä kertaa skarpinpana. Hiski hyppäsi okserin sujuvasti. Lopuksi ratsastin vielä pientä rataa, mikä sujui sujuvasti. Sitten loppuravit, käynnit, hevoselle paljon kehuja ja pusuja ja sitten talliin. Hiski oli vähän hikinen joten harjauksen jälkeen heitin kevyen ulkoloimen sen niskaan ja vein hevosen vielä tarhaan.


    26.7.2015 kouluvalmennus, valmentajana Creimeide

    Tullessani pitämään valmennusta huomasin, että Hiski on vähän täpinöissään vieraasta tallista ja kauempana tarhaavista vieraista hevosista. Alkulämmittely ei luvannut valmennukselle kovin hyvää, sillä ori oli joko nenä taivaissa tai kaula virkkuukoukkuna sekä harrasti uralla pientä mutkittelua. Kehotin Annaa suosiolla lyhentämään ohjaa ja laittamaan ori alusta saakka töihin, sillä Hiskin ihme soupaamisesta ei kuitenkaan olisi mitään hyötyä ratsastuksen kannalta. Volteilla, pysähdyksillä ja peruutuksilla ori alkoikin vähän myötäämään ja jätti ylimääräistä häsläystä pois. Oriin kävellessä rennommin ihastelin sen hienoa liikettä. Alkuraveissa pyysin ratsastamaan Hiskiä reippaasti eteenpäin ja ravin laatu ei kyllä hävinnyt yhtään käynnille! "Harvoin tapaa näin hyvin liikkuvaa suomenhevosta" kommenttini sai Annan vähän punastumankin. Aloittelimme ravissa tekemään nelikaarista, jossa pyysin kiinnittämään huomiota erityisesti tempoon ja tavoitteeksi asetin siistin myötäasetuksen. Aluksi Hiski oli vähän kankea ja näytti suorastaan painavan käännöksissä ulospäin, mutta Anna sai hienosti houkuteltua oriin ensin suoraksi ja sitten pikkuhiljaa parempaan myötäasetukseen. Hiski alkoi muutaman toiston myötä myös rentoutua ja ottamaan takajalkojaan alleen, jolloin kaikki palaset näyttivät loksahtavan kohdalleen: ori asettui tasoonsa nähden todella upeasti!! Lisäsimme viimeisille kiemurauran toistoille jokaiseen kaarteeseen muutaman askeleen käyntisiirtymiset. Siirtymiset ravista käyntiin olivat vähän kömpelöitä, mutta käynti-ravi siirtymiset olivat tosi hyviä. Lyhyiden välikäyntien jälkeen pyysin ratsukon keskiympyrälle ja Annaa jäämään harjoitusraviin. Tehtäväksi tuli ympyrällä löytää sama rentous ja asetus, joka oli kiemurauralla. Pian Hiski taipuikin pienesti sisäpohkeen ympärille ja sen suusta oikein tippui vaahtoa! "Hienoa! Kun tuntuu olevan sopiva hetki, nosta sillä laukka ja jää ympyrälle" oli kommenttini ja pian sen jälkeen nousikin reipas ja hyvin pyörivä laukka. Muoto vähän katosi noston myötä, mutta asetus säilyi. Parin ympyrän jälkeen pyysin ratsukon raviin ja vaihtamaan suuntaa ja palaamaan ympyrälle. Toistimme saman tehtävän toisin päin ja tämä vasen kierros oli Hiskille ainakin tänään vähän heikompi, mutta suoritus oli silti siisti. Ori oli laukkaamisen jälkeen jo aivan hikinen, joten annoin luvan loppuraveihin. Loppuverkkaa seuratessani annoin loppupalautetta: "Sillä olis liikettä nousta vähän vaikeampiinkin luokkiin, kunhan ratsastat sille lisää voimaa ja teette vaan paljon treeniä nään teidät helposti helppo b radoilla starttaamassa ja ehkä jopa helppo a radoilla! Olis tosi kiva päästä jatkamaan yhteistyötä teidän kanssa myöhemminkin, sillä nyt kun oon nähnyt Hiskin ratsastajan kanssa osaisin kehitellä paljon paremmin teille tehtäviä jotka vie ratsastuksensaralla eteenpäin. Kaikesta huolimatta voit olla tosi tyytyväinen noin hienosti liikkuvaan suomenhevoseen!"


    22.7.2015 kouluvalmennus, valmentajana annikan

    Valmentajaa etsiessä lupauduin vapaaehtoiseksi, ja lähdin ajamaan Annan ja Hiskin luo. Saapuessani paikalle ratsukko oli jo verryttelemässä kentällä käynnissä ja ravissa, ja itselläni oli päässä selkeä suunnitelma, että mitä tänään keksittäisiin. Aloiteltiin valmennus pääty-ympyrätyöskentelyllä, jonka olin aiemmissa valmennuksissa hyväksi havainnut. Pidettiin koko ajan asetus sisään, ja tehtiin ympyrän sisällä kahdeksikkoa ja kaikennäköisiä taivutuksia, jotta saataisiin vähän jumpattua Hiskiä. Ori yritti mahdollisuuksien mukaan huijata, mutta kun teit sille alusta asti selväksi, että tänään tehdään hommia, niin saatiin muutama oikein kivakin pätkä aikaiseksi. Hiski rupesi nyt jo hikoilemaan, sillä vaadittiin jonkin verran kokoamistakin. Kuitenkin, jalka nousi hienosti, eikä ravi ollut enää niin maahan sidottua kuin alussa. Kun raviharjoitukset sujuivat suhteellisen hyvin, niin saitte kävellä hetken löysin ohjin. Hiski oli silminnähden melko väsynyt, mutta tiesin että kyllä siitä vielä saa jotain irti. Seuraavaksi otettiinkin laukannostoja siten, että aina C- ja L-päädyissä tuli nosto, ja pitkällä sivulla siirtyminen käyntiin. Näillä harjoituksilla saataisiin enemmän voimaa takaosaan. Muutama ensimmäinen meni suhteellisen helpon näköisesti, mutta sitten rupesi oria jo vähän väsyttämään, eikä se ollutkaan enää niin ihanaa ja helppoa. Kuitenkin, puristettiin vielä yksi onnistunut nosto, ja sen jälkeen löysin ohjin kierros laukkaa, jonka jälkeen loppuverryttelyt ravissa. Teitä oli kyllä kiva valmentaa :--)


    30.5.2015 ensimmäiset koulukilpailut

    Elämämme ensimmäiset yhteiset koulukisat on nyt ohitse ja huhheijaa, jumbosijahan sieltä napsahti.. Treeneissä viimeviikolla mentiin kyllä niin nätisti mutta sitten itse kisapaikalla vedettiin homma ihan läskiksi. Hevonen oli kuin tikittävä aikapommi ja leviämässä joka suuntaan. Pörheä oripoikani oli kuin kohmea kalapuikko koko radan ajan ja vaihteita oli käytettävissä tasan kaksi, joko mentiin sipsuttaen pää pilvissä tai sitten matalennossa. Okei, olivathan nämä ensimmäiset kilpailut, että pistetään sen piikkiin. Lisää treeniä onkin jo luvassa kun nyt parin viikon sisään mahtuu kahdet seuraavat koulukilpailut. Lisää kokemusta niin kyllä se siitä. Varokaa, täältä me kouluratojen kuninkaat vielä tullaan!



    ULKOASUN © Raitula   |   KUVIEN © Raitula | Hiskias Hallavaharja on virtuaalihevonen!