Hallamaaria

suomenhevonen, tamma vaaleanrautiaankimo, säkä 150cm syntynyt 24.12.2013, täyttää 4v 25.11.2014 rekisterinumero VH15-018-1187 (Halla kilpailee porrastetuissa. Katso ominaisuuspisteet rekisteristä.) KRJ maksimitaso: 5 kasvattanut Aili Kajander omistaa Anna (VRL-07228) meriitit: Fn, PP-MVA

Kuvagalleria

Hallamaaria on omanarvonsa tunteva tamma ja luonteeltaan välillä melkoinen diiva. Ensivaikutelmaltaan se on todella symppis, melkeimpä kuin ratsastuskoulun pullahevonen, ja kaikkien käsiteltävissä. Kun valtakunnassa kaikki on hyvin, Halla onkin mitä mainioin käsiteltävä. Tamma ei siedä jos karsinan vierustoverit lähtevät ilman sitä, tai se joutuu muuten vain olemaan hetken yksin tallissa. Muuten sen on hoidettaessa umpikiltti ja nauttii huomiosta ja kauneudenhoitohetkestä. Kovin agreessivisesti ei harjaa saa käyttää, sillä rouva on melko herkkähipiäinen tapaus. Yksin hoidettaessa se on levottomampi, joten joku kaveri on aina hyvä olla läsnä.

Halla on nöyrä ja kuuliainen ratsastaa, ainakin enimmäkseen. Porukassa sen saa nopeastikin avuille, yksin ollessaan ratsastajan täytyy olla napakampi. Halla on yritteliäs ja koittaa miellyttää ratsastajaa, tosin se on hieman laiskahko liikkeissään. Kiiman aikana siitä tulee aikamoinen herkkis ja silloin saatetaan protestoida liian kovaa pohjetta kauniilla vinkumisella ja luimimisella. Tammassa on kapasiteettia vaativiin luokkiin oikean ratsastajan kanssa.
Osaa Halla myös hypätä. Tammalla on ihan mukiinmenevä hyppytyyli, ei sillä metriä pääse yli mutta kuitenkin. Tahdin kanssa saa olla tarkkana ja siinä, että ei tuo hevosta liian lähelle estettä. Jos hyppy on Hallan mielestä epäonnistunut, saa ratsastaja tietää sen esteen jälkeen kun tammasta tulee taas vaihteeksi luimiva vinkulelu. Itse esteitä se ei kyttää, vaan ylittää minkätahansa näköisen virityksen.

Kilpailupaikoilla Hallamaaria on aika rasittava. Niin paljon uusia hevosia, ihmisiä, hyörinää siellä täällä, että pikku hevosen pää menee ihan sekaisin. Tamma on tarkkaavainen joka suuntaan, sekä kiljuu ja steppaa levottomuuksissaan. Verryttelyssä pitää tehdä heti selväksi, että nyt ollaan töissä, sillä muuten kisasuoritus, varsinkin ulkokentillä, saattaa lässähtää ihan leikiksi. Kun yhteys saadaan ja Halla keskittyy, siitä kuoriutuu se sama nöyrä kouluhevonen kuin harjoituksissakin.

Sukuselvitys

Isä, Maisteri, on 155 cm korkea tummanrautias läsipää ori, joka kilpailee lähinnä kouluratsastuksen kansallisissa luokissa. Näyttävä ori tuuheine jouhineen on luonteeltaan melko sähäkkä tapaus, mikä toisaalta tekee siitä loistavan kilpahevosen. Toisaalta Maisteri vaatii käsittelijältään rauhallisuutta ja määrätietoisuutta jotta ori kunnioittaa hoitajaansa. Maisteri periyttää jälkeläisilleen paitsi tuuheaa tukkaa, myös kompaktia ratsutyyppistä rakennetta, sekä kapasiteettia vaativille kouluradoille.

Isänisä, Mahtimies, on tehnyt hienon uran niin koulu-, kuin esteratsuna. On sillä startattu myös muutama kenttästarttikin. Koulua se taitaa helpon A:n tasoisesti ja hyppääkin mukavasti noin metriä. Luonteeltaan rautias ori on kuuliainen ja nöyrä, sekä rohkea. Myöhemmin aktiivisen kisauran loputtua Mahtimies on toiminut hyvänä opetusmestarina sekä sitä on käytetty jonkin verran myös jalostukseen. 150 cm korkea ori on sporttisempaa tyyppiä, ja on saanut hyviä arvosanoja rakenteestaan.

Isänemä, Viettelys , 148 cm korkea tummanrautias tamma, on toiminut kouluratsuna kilpaillen lähinnä aluetasolla. Se tulee menestyneestä koulusuvusta jossa on monia koulumestareita. Rakenteeltaan se on hyvää pienhevostyyppiä. Luonteeltaan se on melko kärsimätön ja stressaantuu helposti. Ratsastaessa miellyttämishaluinen, mutta sielläkin hieman hätäinen jos ratsastaja vaihtuu usein. Viettelys on tehnyt kolme hienoa varsaa.

Isänisänisä, Mahtava, kilpaili kenttäratsastuksen parissa. Se oli tunnettu hevonen ympäri Suomen ja pidetty jalostusori. Kaunis tummanruunikko lihaksikas ori pärjäsi hyvin myös näyttelykehässä. Mahtava oli kestävä ja pienikokoisuudestaan huolimatta orin liikkeissä oli potkua ja kokoa. 146 senttiseen Mahtavaan mahtui myös suuri ego ja se nautti esiintymisestä. Toisia oreja ja ruunia se ei voinut sietää ollenkaan, mutta ihmisille se oli kiltti. Mahtava oli suosittu tammanomistajien valinta.

Isänisänemä, Sällin Sirke, saavutti elämänsä aikana kahdesti estemestaruuden. Yönmusta 151 cm korkea tamma ei ollut perusluonteeltaan se helpoin, mutta muuttui ratsastaessa aivan eri hevoseksi ja nautti selvästi hyppäämisestä sekä esiintymisestä. Sällin Sirke oli nopea ja ketterä ja se hyppäsi helposti myös 110 ratoja. Kouluratsastukseen siltä ei liikettä oikein löytynyt, mutta eihän esteratsu niitä tarvitsekkaan. Sällin Sirke siirtyi kilpauran päätyttyä siitostamman virkaan ja hoitikin maailmaan viisi varsaa.

Isänemänisä, Murtima, oli lupaava kouluratsu jo neljävuotiaana. Valitettavasti sen ura katkesi selän loukkaantumiseen seitsemän vuotiaana, jonka jälkeen sitä ratsastettiin vain kevyesti ja lähinnä maastoiltiin. Erikoisen sabinovärityksensä takia, se toimi jalostushevosena aina kahdenteenkymmenenteen ikävuoteen asti jolloin se lopetettiin. Murtima tuli juoksijasuvusta, joten se oli rungoltan kevyt ja ehkä jopa hieman siro oriksi. 148 senttinen ori oli luonteeltaan hiukan omapäinen, mutta pohjimmiltaan kiltti.

Isänemänemä, Jippuriina, vaaleanrautias lauhkea tamma, joka oli mieleltään oikea taivaanrannanmaalari. Pääosin uransa siitostammana ja opetusratsuna tehnyt Jippuriina hoiti molemmat työnsä hyvin ja opetti monta aloittelevaa ratsastajaa ratsastuksen saloihin sekä kasvatti kahdeksan varsaa maailmalle. Äärimmäisen kiltti ja ihmisrakas Jippuriina eli pitkän ja rauhallisen elämän ja kuoli vasta 35 vuotiaana edelleen pirteänä ja hyväkuntoisena.

Emä, Utunuttu, kilpailee lähinnä koulua helppo A:n tasolla. Luonteeltaan se on hieman oikullinen ja ratsastaessa ei se helpoin hevonen, mutta kun kemiat kohtaavat ja yhteistyö pelaa, se on näyttävä tamma. Utunutulla on joustavat ja puhtaat liikeet ja sen ravia on kehuttu erinomaiseksi. Rakenteeltaan se on ratsutyyppiä ja näyttelykehistä on tullut hyviä arvosteluja. Kauniin, puhtaan valkoisen kimovärityksen omistavaa tammaa on käytetty jo jalostuksessa kahden varsan verran.

Emänisä, Nummisuutari, kaunis pitkäjouhinen liinakko ori, on kiertänyt jopa vaativilla kouluradoilla hyvin tuloksin. Säkäkorkeudeltaan 162 senttisestä Nummisuutarista löytyy voimaa ja näyttävyyttä kaikin puolin. Ratsastaessa kuuliainen ja herkkä ori oli yhden ihmisen hevonen. Nummisuutari polveutuu hieman tuntemattomammasta suvusta, ja siksi se on ollut mielenkiintoinen valinta jalostukseen. Näyttävyys ja liikkeet ovat periytyneet näin ollen myös eteenpäin seuraavalle sukupolvelle.

Emänemä, Usvan Neito, aloitti kouluratsuna, mutta päätyi lopulta kilpailemaan valjakkoajoon, missä on pärjännytkin melko hyvin. Kimo tamma on aina hieman hapan ja kärttyisä, muttei koskaan ole ollut ilkeä. Hevosseurasta se on riippuvainen ja kärsii eroahdistuksesta jos jää yksin talliin. Usvan Neito on kuumahko ratsastaa ja ratsastajan tulee olla napakkana tamman kanssa kenttää kiertäessään. Kimo väritys on peritynyt kahdelle varsalle kolmesta.

Emänisänisä, Nuiva, teki nuoruusvuosien uran ravihevosena, mutta kun kummoisempaa tulosta ei tullut se siirtyi ratsun hommiin. Vaaleanpunarautias Nuiva joutui kiertämään monta omistajaa, enne kuin sai pysyvän kodin jossa sitä alettiin valmentamaan kenttäratsastuksen parissa. Siinä lajissa ori selvästi viihtyi ja alku oli lupaava. Muutaman jälkeläisenkin se ehti jättää ennen kuin maastoradalla sattunut traaginen onnettomuus katkaisi sen elämän vain 15-vuotiaana.

Emänisänemä, Aaria, oli kaunis kulorautias melko pienikokoinen tamma. Säkäkorkeudeltaan 149 senttinen Aaria oli monitoimihevonen ja lahjakkuus, joka pärjäsi lajissa kuin lajissa. Eniten se starttasi rataesteluokissa, mutta hyvän uran se teki koulu- ja valjakkohevosenakin. Luonteeltaan se oli rohkea ja varma. Siitä olisi ollut vaikka poliisihevoseksikin. Pirteä Aaria oli sosiaalinen ja tuli kaikkien kanssa toimeen. Varsojaan kohtaan se oli erittäin huolehtivainen ja tarkka.

Emänemänisä, Kikan Nopsa, oli hyvä ravihevonen, joka juoksi hyvän uran saavuttaen monia merkittäviä voittoja. Uran loputtua se toimi siitoksessa sekä kilpaili pienissä esteluokissa. Musta ori oli luonteeltaan voimakastahtoinen, eikä kunnioittanut kunnolla ihmistä. Ratsastaessa se oli kovasuinen ja kuuma sekä hieman arvaamaton. Kikan Nopsalla oli molemmat silmät jäänsiniset ja usein se näyttikin mustaakin mustempana ja sinisine silmineen hiukan yliluonnolliselta.

Emänemänemä, Utuisa, teki uransa valjakkohevosena sekä harrasteratsuna. Väritykseltään se oli kauniin ruunikonkimo. Tammalla oli omia mielipiteitä, mutta pohjimmiltaan se oli kiltti. Varsin mukavuudenhaluinen se oli ja yritti päästä niin vähällä kuin mahdollista. Onneksi Utuisalta löytyi hyvä kilpailuvietti ja se oikein syttyi radoilla jolloin tamma näytti parasta osaamistaan. Tamman ravi oli erittäin kaunis, ja saikin siitä hyviä pisteitä. Utuisa jätti jälkeensä kuusi varsaa.

Jälkeläiset ja jalostusinfo

04.02.2016 ori Raitulan Hallava (VIP MVA fn, KTK-III, FF) (i. Hiskias Hallavaharja)
09.10.2016 ori Raitulan Sielunsyöjä (i. Sielukas)

Näyttelytulokset PKK

15.10.2015 Virmaveden Hevostila, muu kuva: suomenhevonen ja syksy; LKV KP, tuom. Kaneli
30.01.2016 Sadehelmen Suomenhevoset, Rakenne: hevostammat; BIS2, LKV EO-sert, tuom. Anne
25.02.2016 Heljänkosken tila, Rakenne: suomenhevostammat; EO-sert, tuom. Lynn
22.04.2016 Ketunpolku, Rakenne: suomenhevostammat; LKV HY, EM:(tekniikka), tuom. Anne
08.05.2016 Hirttivaara, Muu kuva: vapaavalintainen kuva; KP, EM:(toteutus), tuom. Minna
27.07.2016 Virmaveden Hevostila, Rakenne: suomenhevostammat; EO-sert, tuom. Kopoin
22.08.2016 Allu Express, Rakenne:hevostammat; EO-sert, tuom. Anne
04.09.2016 Seppele, Muu kuva: syksyinen kuva; KP, tuom. Anne
04.09.2016 Allu Express, Muu kuva; KP, tuom. Kaneli
01.10.2016 Ketunpolku, Muu kuva; suomenhevonen ja syksy LKV KP, EM:(tunnelma), tuom. Viiru

Päiväkirja