| i. Demon Days KTK-I |
ii. Abaco van der Abt evm |
iii. Domenico Albertievm |
| iie. Chantilly Codex evm | ||
| ie. Ars Nova evm |
iei. Waitangi evm | |
| iee. Tahitian evm | ||
| e. Downhill Disaster KRJ-III |
ei. Shearwater evm |
eii. Storm-Petrel evm |
| eie. Gray Heron evm | ||
| ee. Water Rail evm |
eei. Sukhoi evm | |
| eee. The Mad Dash evm |
Isä, Demon Days, on Grand Prix- tason kouluratsu, joka ei luonteeltaan ole sieltä helpoimmasta päästä. Musta, 170 cm korkea ori hurmaa kuitenkin upeilla liikkeillään ja rakenteellaan. Demon Days on kantakirjattu I-palkinnolle ja sillä on lukuisia sijoituksia ja voittoja vaativilta kansainvälisiltä kouluradoilta. Nykyään ori keskittyy pelkästään siitosoriin työhön. Kelmillä on kahdeksan jälkeläistä ja se periyttää värinsä lisäksi vahvaa luonnetta sekä sulavia liikkeitä.
Isän isä, Abaco van der Abt on musta, 171 cm korkea trakehnerori joka on tehnyt merkittävän kilpailu-uran kouluratsastuksen Grand Prix tasolla. Ori oli lupaava jo varsana, jolloin se voitti useita ikäluokkakilpailuita ja jatkoi menestymistä yhä avoimissa luokissa voittaen muun muassa kolme peräkkäistä World Cup kilpailua. Ori tunnetaan kouluratsastuspiireissä varmasta luonteestaan, sekä energisestä liikkumistavastaan jonka lisäksi sen ratsastajan tiedetään kuvailevan oria useasti lauseella "Abaco van der Abt on fantastinen ori, joka antaa kilpailumatkoilla aina sataprosenttisesti kaikkensa." Tänäpäivänä Abaco van der Abt on jättänyt kilpailuareenat jälkeläisilleen, ja keskittyy lähinnä tammojen tapaamiseen. Ori on hyväksytty useiden puoliverirotujen jalostukseen, mutta se astuu pääsääntöisesti vain trakehnertammoja sukulinjojen yhteneväisen linjan säilyttämiseksi. Jälkeläisiä Abaco van der Abtilla on tällä hetkellä 20 kappaletta, joista suurin osa vaikuttaa kouluratsastuksen luvatussa maassa Saksassa. Abaco van der Abtin tiedetään jättävän varsoilleen hyvää, kilpailu-urheiluun sopivaa luonnetta sekä vahvaa liikelaajuutta.
Isänisänisä Domenico Alberti oli musta, 171 cm korkea kantakirjapalkittu trakehnerori, joka polveutui hyvin vanhanaikaisesta trakehner-sukulinjasta. Domenico Alberti oli aikansa legenda, joka kilpaili hyvin tuloksin aina Grand Prix tasolla asti. Valitettavasti orin ura päättyi kilpailumatkalla tapahtuneeseen onnettomuuten, jossa orin vasemman etujalan hankoside sai vakavan vaurion. Domenico Alberti ehti jättää ennen raskasta lopetuspäätöstä muutaman hienon jälkeläisen, joista mainittavimpia on ehdottomasti World Cup tasolla kisanneet ori Abaco van der Abt sekä tamma Bionce. Isänisänemä Chantilly Codex on rautias, 168 cm korkea trakehner, joka polveutuu osittain vanhanaikaisista ja osittain nykypäiväisistä sukulinjoista. Chantilly Codex oli eläessään Saksalaisen kouluratsastusclubin omistama hevonen, jolla kilpailtiin aina Intermediaite-tasolle asti. Chantilly Codexin kerrotaan olleen luonteeltaan helppo ja leppoisa hevonen, joka nautti yleisön eteen pääsystä jonka johdosta tamma olikin aina parhaimmillaan kilpailutilanteissa. Chantilly Codex jätti jälkeensä vain yhden jälkeläisen, sillä monen harmiksi tamma ei tiinehtynyt uudelleen lukuisista yrityksistä huolimatta vanhoilla päivillään.
Isänemä Ars Nova on ruunikko, 173 cm korkea kantakirja I-palkittu suomalainen puoliveritamma, joka on saanut useissa tammanäyttelyissä ja laatuarvosteluissa yhdeksän ja kymmenen pisteen rivistöjä muun muassa rungosta, jaloista ja liikkeistä. Ars Nova huutokaupattiin vain kolme vuotiaana kantavana ollessaan lähes 30 000 euron kauppahintaan Suomesta Saksaan, jossa tamma pääsi asumaan tunnetun World Cup tason kouluratsastajan talliin. Varsomisen jälkeen tätä herkkää ja melko kuumaa tammaa alettiin ratsuttamaan kilpailuja silmällä pitäen, ja vanhetessaan tamma on kilpaillut aina Grand Prix-tasolla asti. Upean ja menestyksekkään kilpauran päätteeksi Ars Nova on siirtynyt uudelleen jalostuskäyttöön, ja sillä on tällä hetkellä kaiken kaikkiaan kolme jälkeläistä.
Isänemänisä Waitangi oli musta, 174 cm korkea saksalaissyntyinen trakehnerori, joka polveutui osittain englantilaisesta täysiverisestä. Waitangi oli kevytrunkoinen, melko pitkäjalkainen hevonen, joka teki hajanaisen kilpailu-uran Grand Prix tasolla.
Koska ori oli ratsastaessa herkkä ja kuuma, oli sopivan ratsastajan löytäminen vaikeaa - loppujen lopuksi kokenut kouluratsastaja Axel Butler kiinnostui orista, jonka ansiosta orille saatiin viimeiset kilpailuvuodet yhteneväiseksi ja tuloksiltaan nousujohdanteiseksi. Isänemänemä Tahitian oli ruunikko, 175 cm korkea suomalainen puoliveritamma, joka polveutui vanhanaikaisista sukulinjoista, joissa yhdistyy muun muassa suomalainen puoliverinen, trakehner sekä englantilainen täysiverinen. Herkkä, mutta yhteistyökykyinen Tahitian ostettiin yhdeksän vuotiaana huutokauppatilaisuudessa Suomen maajoukkueeseen, jossa tamma ehti kilpailla jopa kuusi upeaa kautta. Kilpailu-uran päätteeksi Tahitian matka kulkeutui uudelleen kasvattajalleen.
Ennen eläkeikää tammalla teetettiin kolme upeaa varsaa, joista menestynein on tamma Ars Nova.
© 1. sukupolvi Anna, 2. ja 3. sukupolvi VP.
Emä, Downhill Disaster, on kaunis musta 169cm korkea tamma. Downhill Disaster on luonteeltaan menevä, mutta myös äärettömän kiltti. Nöyrä tamma koittaa miellyttää ratsastajaa kaikin tavoin, vaikka onkin ratsastaessa kipakampaa ja herkempää sorttia jos asiat ei natsaa. Hevonen on koulutettu Grand Prix-tasolle asti ja menestystä on tältä tasolta myös tullut. Tamma on palkittu KRJ-III palkinnolla. Tänäpäivänä Downhill Disaster keskittyy leppoisiin eläkepäiviin. Se on jo jättänyt jälkeensä viisi hienoa varsaa.
Emänisä, Shearwater oli iso, lähes kiiltokuvamaisen komea musta ori, jolla oli lennokas askel ja räiskyvä luonne. "Syppe" oli käsiteltävänä haastava, mutta taitavissa käsissä täysin hallittavissa. Ratsuna se oli ehdottomasti parhaimmillaa kisatilanteissa, sillä se oli luontainen esiintyjä. Ratsastaja ei kenties aina päässyt satulassa helpolla, mutta ori oli silti palkitseva. Koulutustasoltaan Shearwater ylsi jopa Grand Prix tasolle ja voitti joitakin kansallisenkin tason kilpailuja. Jälkeläisiä ori jätti useita ja niistä monet ovat menestyneet kouluratsastuksessa myös kansainvälisesti.
Emänisänisä, Storm-Petrel oli musta, melko massiivinen ja näyttävä hevonen, joka tunnettiin eteenpäinpyrkivänä ja tulisieluisena ratsuna. "Pete" ei päästänyt ratsastajaansa helpolla, mutta oli todella osaava, kansainvälisissäkin Grand Prix -luokissa kilpaillut ori. Huonona päivänään se saattoi singota ratsastajan satulastaan ja poukkoilla kentällä kuolaimiaan pureskellen, mutta osaavan ratsastajan kanssa hyvänä päivänään se oli todella komea ja tasapainoinen ilmestys, joka suuresta koostaan huolimatta liiteli kentällä näennäisen painottomasti. Jälkeläisiä orilla on toista kymmentä, suurin osa tammoja, jotka ovat osoittaneet jalostusarvonsa ja suoriutuneet kilpaurallaan erinomaisesti. Emänisänemä, Gray Heron, oli sitä hieman vetäytyvämpää sorttia, joka ei niin piittaa ihmisen tai toisen hevosen seurasta, mutta syttyy ratsastettaessa aivan toisenlaiseen loistoon. Tamma oli kooltaan varsin pieni ja rakenteeltaan siro. Sillä oli hyvät, energiset ja ilmavat askeleet, jotka kiidättivät sen monen vaativan tason luokan palkintosijoille. Tamma oli helppo käsitellä, mutta ei koskaan osoittanut erityistä lämpöä hoitajaansa kohtaan. Emänä se oli kuitenkin erinomainen äiti kaikille viidelle varsalleen, jotka kaikki olivat oreja.
Emänemä Water Rail oli jo vanha saadessaan Downhill Disasterin, joka jäikin sen viimeiseksi varsaksi. Tamma oli kaunis tummanruunikko, melko siro ja korkeajalkainen tapaus, jolla oli näyttävä askel. Luonteeltaan Water Rail oli varsin tasainen, etenkin vanhemmalla iällä ja siltä Seena on varmasti perinytkin luonteensa paremmat puolet. Tamma teki monivaiheisen kouluratsastusuran nuoren ratsastajan ensimmäisenä kilpahevosena ja eteni Helppo C -tasoisista seurakilpailuista aina kansallisen tason vaativiin luokkiin saakka. Tamman aiemmat varsat ovat niin ikään perineet sen hyvän luonteen ja näyttävyyden, joten monet niistä ovat menestyneet kouluratsastuksen saralla kuten emänsäkin.
Emänemänisä, Sukhoi oli luonteeltaan melko tasainen: se ei pienestä hätkähtänyt, eikä yleensä ollut kovin kiinnostunut toisten hevosten tai ihmisten puuhista.
Se ikään kuin eli jossakin omassa hiljaisessa maailmassaan, kunnes se kentälle päästyään puhkesi kukaan ja laittoi parastaan. Ori oli nöyrä ratsu, joka teki aina sen, mitä siltä pyydettiin. Tämä ilmeisesti lopulta koitui sen kohtaloksi, sillä ori jouduttiin lopettamaan varsin myöhään huomatun oikean etujalan pahentuneen rasitusvamman vuoksi. Emänemänemä, The Mad Dash, oli vaatimattoman näköinen tamma, joka tuskin olisi ollut mikään näyttelyvoittaja, vaikka se olisi joskus kehään vietykin.
Sen sijaan tammalla oli tasaiset ja rennot askellajit ja se oli mitä kuuliaisin ja nöyrin ratsu. Tamma kerkesi nostaa kolme nuorta ratsastajaa helpoista luokista vaativiin ennen kilpailu-uransa päättämistä. Varsoja se ei ehtinyt saada kuin yhden, ennen kuin kuoli yön aikana yllättäen syntyneeseen suolisolmuun.
© 1. sukupolvi Anna, 2. ja 3. sukupolvi kasvattaja.
11.12.2021 o. Nepturno (e. Sinevan Praline)
11.05.2022 t. Galadriel's Lament (e. Namárie Crow)
12.05.2022 t. OWR Mozaic Demon (e. Mozaic v.d. Zelos)
12.05.2022 t. OWR Mozaic Dance (e. Mozaic v.d. Zelos)