Dee pärskähti ja heilautti häntäänsä, kuin protestoidakseen ehkä vähän liian ronskia pohjetta. Anna mumisi oriille jotain anteeksipyyntöön viittaavaa ja koitti saada innokasta oria edes vähän kuulolle. Pieni puna naamalla nainen yritti saada hevosen lennokasta laukkaa edes jotenkin koottua laukkasulkua varten. Sillai nätisti.
He olivat valmistautumassa Ruotsissa käytäviin Hanami Week- kilpailuihin. Viime syksynä ratsukko oli ottanut vauhtia Ranskasta ja nyt toukokuun alussa kutsui naapurimaa. Anna suoristi deen lävistäjälle ja kehotti oriin lisättyyn raviin. Dee totteli halukkaasti ja lähti venyttämään askeltaan. Annalla oli hieman ristiriitaiset fiilikset näistä kilpailuista, ehkä päällimäisenä syynä se, että hän ei ollut päässyt valmentautumaan niin säännöllisesti kuin olisi halunnut. Dee oli ollut myös jalostuskäytössä viime syksynä, mikä oli osaltaan verottanut treenamista. Pariisissa oli ollut yksi hyvä onnistuminen, muuten suoritukset oli ollut sellaista perustekemistä.
Toisaalta oli kiva päästä taas reissun päälle ja tällä kertaa hänellä oli kaksi hevosta mukana. Keväällä talliin oli saapunut toinen musta ori, komea andalusialainen Quantizado GA. Ori oli jo vähän vanhempi, mutta kokematon kansainvälisillä radoilla. Antin kanssa hän aloittaisi viikon helpoimmista luokista ja Deen kanssa tähtäisi Grand Prixiin.
Mustan oriin leijuva passage kuljetti ratsukkoa pituushalkaisijalla kohti kirjain I:tä. Pieni puolipidäte, istunnan tiivistys, hengitys ulos ja siisti pysähdys tasajaloin. Anna kiitti oria, antoi sen venyttää kaulaansa ja lähti metsälenkille kävelemään loppukäynnit.
Anna hengitti syvään ulos, tiivisti istuntaansa ja pidätti Deen lopputervehdykseen. Leveä hymy, katsekontakti tuomariin ja lopputervehdys. Päästäen loputkin ilmat keuhkoistaan helpotuksesta, hän kumartui
Deen ylle ja antoi tälle reilut taputukset kaulalle yleisön antaessa aplodeja. Hanami Weekin viimeinen rata oli siinä.
Viikko oli ollut raskas. Neljä starttia viikon aikana oli suoritus, johon Anna oli Deetä
koko kevään treenannut. Viikko alkoi helpommista luokista ja päättyi sunnuntain Grand Prix-pääluokkaan.
Deen suorittamiseen Anna oli tyytyväinen, se oli ollut ihan hyvä; parannettavaa löytyi, mutta aivan metsään ei kertaakaan menty. Deellä oli paketti pysynyt melko hyvin kasassa ja herneet poissa sieraimista, vaikka ympärillä olikin paljon hevosia ja hyörinää. Viikon ehdoton kohokohta oli tortain Intermediate II voitto. Se oli
mustan oriin uran ensimmäinen, eikä Anna voinut välttyä kyyneliltä laukatessaan kunniakierrosta. Nyt he molemmat olivat siinä, poistumassa areenalta, tyytyväisinä molemmat.
D pärskähti. Se kuikuili kiinnostuneena ulos trailerista samalla kun Anna tappeli trailerin lastaussillan kanssa. Pahuksen lukko jäi aina jumiin. D:n muutto uuteen talliin ei ollut sujunut niin jouhevasti kuin nainen oli etukäteen suunnitellut. Työn takia hänen oli pitänyt matkustaa kolmeksi kuukaudeksi Brysseliin, ja D tuli tietenkin mukaan. Nyt Anna halusi vihdoin oriille pysyvämmän kodin, josta sen ei tarvitsisi ihan heti muuttaa.
Trailerin lukko aukesi vihdoin ja Anna laski lastaussillan alas. Ajomatka oli ollut vähintääkin mielenkiintoinen sankan lumisateen takia. D alkoi kyllästyttyään kuopimaan kärsimättömästi. "Pikku hetki, jooko." Anna totesi mustalle hevoselleen. "Hei! Tarvitsetko apua?" Anna hätkähti kuultuaan pirteän äänen ja näki tomeran näköisen naisen tulevan ulos tallista. "Hei! Joo mikä ettei, jos viitsit avata tuon puomin niin saadaan tämä hätähousu ulos. Anna" Anna kätteli tallinomistajaa. "Mila. Hienoa että pääsit vihdoin muuttamaan." nainen tervehti.
D valpastui ulos päästyään ja nuuhki ilmaa. "Sille on tarha valmiina, voin näyttää tien." Mila sanoi. Anna oikoi oriin loimea ja seurasi naista. Tarhaan päästyään D liiteli ravissa tervehtimään uuia tarhanaapureitaan. Muutamien pakollisten karjaisujen ja etujalan viuhtomisen jälkeen tarhan heinät veivät oriin mielenkiinnon. Hetken aikaa hevosen käytöstä seuranneena Mila totesi, että olisiko nyt sopiva aika allekirjoittaa sopimuspaperit. "Totta kai." Anna vastasi.
Miten yhdelle hevoselle voikaan kerääntyä niin paljon tavaraa. Annan oma lukollinen kaappi oli jo tupaten täynnä, joten kaapiston katto sai toimia myös säilytystilana. Nainen hengähti helpottuneena kun tavarat olivat paikoillaan. Sitten Annan valtasi omituinen jännityksen ja odotuksen sekainen tunne. Tämä oli uusi alku. Nyt hän voisi keskittyä täysillä D:n treenaamiseen ja valmentautumiseen. Tulevaisuuden haavekuvat kansainvälisistä kouluradoista olivat taas selkiintyneet. Matka tosin oli pitkä ja kivinen, mutta tämä oli alkusysäys sille matkalle. Kuukausien haahuilujen jälkeen tavoite oli jälleen selkeä.
"D söi tyytyväisenä laidunta ylhäisessä yksinäisyydessään. Aurinko pistoi vihdoin ja lämpötila hiveli kesäisiä lukemia. Nämä pari kuukautta jotka D oli ollut nyt omistuksessani olivat kuluneet todella nopeasti. Vielä me tutustutaan toisiimme, mutta kertaakaan en ole katunut ostopäätöstäni. Vaikka Deen luonteessa on monia tasoja, olen aivan rakastunut herkkään hevoseeni. Hymähdin muistellesani ensimmäisiä treenejä, kun vielä haimme oikeita nappuloita yhteistyöhömme. Ori vei välillä minua kuin märkää rättiä, mutta kärsivällisesti pidin malttini ja keskityin vain ratsastamaan apuja läpi. Vaikka ratsai ori on melko haastava, niin ne pienet onnistumisen hetket ovat mahtavia ja niitä janoaa lisää. Silloin pieni toivon kipinä mielessä sanoo, että kyllä tästä hyvä tulee.
Vähän me ollaan jo maailmaakin päästy katselemaan pikkukisojen ja näyttelyiden parissa. Poika oli niin testosteronihöyryissä kilpailupaikalla, ja siihen saattoi vaikuttaa myös paikalla olevat toiset oriit ja kiimaiset tammat. Nyt toiveena olisi jostain löytää tallipaikka, jossa ei tarvitse yksin puurtaa, vaan päästäisiin myös kunnolla valmentautumaan. Viimeisinä parina päivänä D on käyttäytynyt niin hienosti treeneissä, joten se sai palkkioksi päivän viettää vihreällä laitumella." - Anna Soila
"Se oli harmaa marraskuun päivä, kun näin D:n ensimmäistä kertaa. Musta kaksi vuotias ori seisoi valppaana tarhassaan katse kaukaisuuteen tuijottaen. Hetken päästä se oli sulavasti tanssahdellut häntä korkealla tarhan toiseen päähän häntä koholla ja äänekkäästi pöristen. Hyvä tuttavani Maria aikoi tehdä siitä itselleen kansallisen tason kouluhevosen, sen takia hän oli varsan ostanutkin suoraan kasvattajalta Whitehallista. Hymähdin, varsa oli kyllä tehnyt minuunkin vaikutuksen.
Muutamaa vuotta myöhemmin selatessani ilmoituksia myytävistä hevosista näin D:n uudelleen. Soitin Marialle kysyäkseni myynnistä, kun tuli ilmi, että hän oli myynyt orin jo puolitoista vuotta sitten Britteihin. Asiaa enemmän tutkiessani sain selville, että D oli tuon puolentoista vuoden aikana kiertänyt monilla myyntitalleilla ja sijaitsi tällä hetkellä Saksassa. Oli kuulemma hankala ratsastettava energisyytensä ja arvaamattomuutensa vuoksi.Ja niin, D saapui pihaan kauniina huhtikuun päivänä ja trailerista peruutettuaan se seisoi pihassa yhtä ylväänä ja valppaana kuin olin sen nähnyt ensimmäisellä kerralla. Nyt tosin varsasta oli kasvanut täysikokoinen ori, jonka musta karvapeite kiilsi kevätauringossa. Siinä minä sitten rutistin riimunnarua kädessäni sydänemojit silmissäni, eikä minulla ollut aavistustakaan mihin soppaan olin lusikkani pistänyt." - Anna Soila